Päivät juoksevat nopeasti ohitse ja jotenkin tuntuu, että aika valuu käsistä aivan liian nopeasti. Eilen aamulla nukuin pitkään pois ilotulitus- tai muuta väsymystä. Joskus tässä kaupungissa pitää nukkuakin. Kun heräilin, brittiläinen Susie vaahtosi graffiteista ja kuinka hän on ajatellut mennä katsomaan niitä. Graffitit olivat kuulemma syy, miksi neitokainen oli eksynyt tänne Isoon omenaan. Kun tarkkoja kiinnitettyjä suunnitelmia näin lomalaisena ei ollut, päätin lyöttäytyä hänen matkaansa.
Otimme bussin lähistöltä ja suuntasimme Brooklynin pohjoispuolelle, paikkaan josta en ollut kuullutkaan aikaisemmin. Se osoittautui myös paikaksi, jossa oli Moman lisäosa (joka sattuu olemaan tiistaisin ja keskiviikkoisin kiinni). Hienoja graffiteja sentään löytyi, niitä oli kiva kuvata.
Tämän jälkeen Susielta loppui akku kamerasta ja hän suuntasi takaisin lataamaan sitä. Minä puolestani otin metron keskustan suuntaan. Suunnittelevani meneväni vapaudenpatsaan kiertävälle laivalle, mutta kello oli sen verran paljon, että lipun sisältävistä asioista olisi kerennyt tekemään vain toisen. Niinpä se jäi seuraavaan päivään ja suuntasin sen sijaan Staten Islandin lautalle. Staten Islandista en saanut oikein järkevää kuvaa, se vaikutti jotenkin sellaiselta paikalta, ettei enempää huvittanut saarta tutkiskella. Kävin sentään ostamassa salaatin ja nautiskelin siitä Manhattanin näkymää ihmetellessä.
Lopulta suuntasin Empire State Buildingiin, joka olikin sitten varsinainen jonotus-kokemus. Ajattelin tutustua auringonlaskuun siellä, mutta en ollut ajatellut, että porukkaa olisi niin paljon suuntaamassa ylös. Amerikkalaiset olivat tehneet jonottamisesta oman taiteenlajinsa, sillä huone toisensa jälkeen oli risteilevää, tiiviiksi pakattua jonoa. Jono kyllä koko ajan liikkui, mutta se oli hyvin pitkä. Kun ensimmäisistä kerroksista oli selvinnyt, olisi voinut kuvitella, että jono olisi loppunut - mutta ei. Se jatkui ja jatkui vielä 80. kerroksessa, jossa piti vaihtaa hissiä. Minun onnekseni henkilökunta kysäisi, että onko portaista kiinnostuneita. Jonon etenemiseen tuskastumisen jälkeen oli helppo todeta, että kyllä.
Huipulle päästyä sai huomata, että huippu oli aivan mustanaan ihmisiä ja edes jonkinlaista näkymää varten täytyi jonottaa. Onnistuin silti iskeytymään kiinni sellaiseen paikkaan, josta sai vielä ihan kohtuulliset kuvat auringonlaskusta. Pyörin huipulla varmaan yli puolisen tuntia, kun hämärä peitti Manhattanin. Sen jälkeen takaisin alas, joka yllätyksekseni oli taas samanlaista jonotusta, kuin ylöspääsy. Ihan uskomaton setti.
Tänään aamu lähti sitten liikkeelle vähän aikaisemmin ja lähdin lenkkeilemään lähiympäristöön. Huomasin, että myös tässä lähistöllä on paljon graffitteja - osa parempia, osa vähän jotain sinne päin. Yritin juosta Williamsburgin sillan päästä päähän, mutta sillan löytämiseen kului niin paljon voimaa ja energiaa, että tyydyin saavuttamaan sillan ja juoksemaan niille main, jossa vesi alkoi. Sitten suuntaisin takaisin suihkuun, koska olin jo aivan sulamisen partaalla (lämpötila oli varmasti yli 25 astetta jo ennen klo 9.00 aamulla).
Ajattelin käydä morjenstamassa vapaudenpatsasta aamupalan jälkeen. Sää ei ollut ihan puolellani, sillä patsaan ympäröi utu. Totesin, että ehkä huomenna voi yrittää uudestaan. Sen sijaan istuskelin puistossa, kävin katsomassa World trade centerin jäänteitä (tai no, sitä työmaata, joka se tällä hetkellä on) ja nautiskelin jostain random-konsertista jossain random-puistossa. Kävin hieman shoppailemassa Century 21-tavaratalossa, jonka jälkeen alkoikin sitten sataa. Tarkoituksena oli tänään tutustua myös Central Parkiin, joten nämäkin suunnitelmat siirtyivät hieman ja suuntasin Dylan's candy store-karkkikauppaan, joka osoittautui kolmikerroksiseksi pikkulasten unelmaksi. Paljon karkkia ja karkkiin liittyvää krääsää. Oikeastaan niin paljon, että aloin miettiä, olenko vanha, vai onko täällä vain aivan liikaa karkkia.
Karkkikauppa sijaitsi silti lähellä keskuspuistoa, joten kuuron mentyä ohitse päätin sinne suunnata. Olin aikaisemmin katsonut, että tänään olisi ollut siellä ilmaiskonsertti. Konserttiin oli kuitenkin aivan mahdoton jono (en edes onnistunut näkemään jonon loppua) ja totesin eilisen odotuskokemuksen jälkeen, että jonokiintiöni on hetkeksi täynnä. Päädyin siis vain kiertelemään keskuspuistossa ja istumassa puiston penkeillä kirjan kanssa. Yllättävää ehkä oli, että penkkejä oli valtavasti ja ne olivat vielä ihan siistissä kunnossa. Oli siis varsin kiva istuskella kirjan kanssa ja ihmetellä maailman menoa.
Lopuksi vielä muutamia kuvia ensimmäisiltä päiviltä Isossa Omenassa. Minulla ei ole valitettavasti usb-piuhaa mukana, joten näitä pystyn lataamaan koneelle sitä mukaa, kun saan sellaisen jostain lainaksi:
Welcome to Manhattan:
Kiinalainen kaupunginosa:
Brooklynin silta ja auringonlasku:
Kaupunginkirjaston vaalijat:
Flat-iron building:
Times Squaren vilinää:
Näihin kuviin onkin hyvä lopettaa ja painua unien maille. Jaksaa huomenna sitten taas suhata kaupungin ytimessä!
Otimme bussin lähistöltä ja suuntasimme Brooklynin pohjoispuolelle, paikkaan josta en ollut kuullutkaan aikaisemmin. Se osoittautui myös paikaksi, jossa oli Moman lisäosa (joka sattuu olemaan tiistaisin ja keskiviikkoisin kiinni). Hienoja graffiteja sentään löytyi, niitä oli kiva kuvata.
Tämän jälkeen Susielta loppui akku kamerasta ja hän suuntasi takaisin lataamaan sitä. Minä puolestani otin metron keskustan suuntaan. Suunnittelevani meneväni vapaudenpatsaan kiertävälle laivalle, mutta kello oli sen verran paljon, että lipun sisältävistä asioista olisi kerennyt tekemään vain toisen. Niinpä se jäi seuraavaan päivään ja suuntasin sen sijaan Staten Islandin lautalle. Staten Islandista en saanut oikein järkevää kuvaa, se vaikutti jotenkin sellaiselta paikalta, ettei enempää huvittanut saarta tutkiskella. Kävin sentään ostamassa salaatin ja nautiskelin siitä Manhattanin näkymää ihmetellessä.
Lopulta suuntasin Empire State Buildingiin, joka olikin sitten varsinainen jonotus-kokemus. Ajattelin tutustua auringonlaskuun siellä, mutta en ollut ajatellut, että porukkaa olisi niin paljon suuntaamassa ylös. Amerikkalaiset olivat tehneet jonottamisesta oman taiteenlajinsa, sillä huone toisensa jälkeen oli risteilevää, tiiviiksi pakattua jonoa. Jono kyllä koko ajan liikkui, mutta se oli hyvin pitkä. Kun ensimmäisistä kerroksista oli selvinnyt, olisi voinut kuvitella, että jono olisi loppunut - mutta ei. Se jatkui ja jatkui vielä 80. kerroksessa, jossa piti vaihtaa hissiä. Minun onnekseni henkilökunta kysäisi, että onko portaista kiinnostuneita. Jonon etenemiseen tuskastumisen jälkeen oli helppo todeta, että kyllä.
Huipulle päästyä sai huomata, että huippu oli aivan mustanaan ihmisiä ja edes jonkinlaista näkymää varten täytyi jonottaa. Onnistuin silti iskeytymään kiinni sellaiseen paikkaan, josta sai vielä ihan kohtuulliset kuvat auringonlaskusta. Pyörin huipulla varmaan yli puolisen tuntia, kun hämärä peitti Manhattanin. Sen jälkeen takaisin alas, joka yllätyksekseni oli taas samanlaista jonotusta, kuin ylöspääsy. Ihan uskomaton setti.
Tänään aamu lähti sitten liikkeelle vähän aikaisemmin ja lähdin lenkkeilemään lähiympäristöön. Huomasin, että myös tässä lähistöllä on paljon graffitteja - osa parempia, osa vähän jotain sinne päin. Yritin juosta Williamsburgin sillan päästä päähän, mutta sillan löytämiseen kului niin paljon voimaa ja energiaa, että tyydyin saavuttamaan sillan ja juoksemaan niille main, jossa vesi alkoi. Sitten suuntaisin takaisin suihkuun, koska olin jo aivan sulamisen partaalla (lämpötila oli varmasti yli 25 astetta jo ennen klo 9.00 aamulla).
Ajattelin käydä morjenstamassa vapaudenpatsasta aamupalan jälkeen. Sää ei ollut ihan puolellani, sillä patsaan ympäröi utu. Totesin, että ehkä huomenna voi yrittää uudestaan. Sen sijaan istuskelin puistossa, kävin katsomassa World trade centerin jäänteitä (tai no, sitä työmaata, joka se tällä hetkellä on) ja nautiskelin jostain random-konsertista jossain random-puistossa. Kävin hieman shoppailemassa Century 21-tavaratalossa, jonka jälkeen alkoikin sitten sataa. Tarkoituksena oli tänään tutustua myös Central Parkiin, joten nämäkin suunnitelmat siirtyivät hieman ja suuntasin Dylan's candy store-karkkikauppaan, joka osoittautui kolmikerroksiseksi pikkulasten unelmaksi. Paljon karkkia ja karkkiin liittyvää krääsää. Oikeastaan niin paljon, että aloin miettiä, olenko vanha, vai onko täällä vain aivan liikaa karkkia.
Karkkikauppa sijaitsi silti lähellä keskuspuistoa, joten kuuron mentyä ohitse päätin sinne suunnata. Olin aikaisemmin katsonut, että tänään olisi ollut siellä ilmaiskonsertti. Konserttiin oli kuitenkin aivan mahdoton jono (en edes onnistunut näkemään jonon loppua) ja totesin eilisen odotuskokemuksen jälkeen, että jonokiintiöni on hetkeksi täynnä. Päädyin siis vain kiertelemään keskuspuistossa ja istumassa puiston penkeillä kirjan kanssa. Yllättävää ehkä oli, että penkkejä oli valtavasti ja ne olivat vielä ihan siistissä kunnossa. Oli siis varsin kiva istuskella kirjan kanssa ja ihmetellä maailman menoa.
Lopuksi vielä muutamia kuvia ensimmäisiltä päiviltä Isossa Omenassa. Minulla ei ole valitettavasti usb-piuhaa mukana, joten näitä pystyn lataamaan koneelle sitä mukaa, kun saan sellaisen jostain lainaksi:
Welcome to Manhattan:
Kiinalainen kaupunginosa:
Brooklynin silta ja auringonlasku:
Kaupunginkirjaston vaalijat:
Flat-iron building:
Times Squaren vilinää:
Näihin kuviin onkin hyvä lopettaa ja painua unien maille. Jaksaa huomenna sitten taas suhata kaupungin ytimessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti