Eilinen ei sittenkaan mennyt ihan putkeen. Alku lahti lupaavasti kayntiin, mutta haasteita tuli vastaan O'Haren kentalla. Lahtokohtaisesti kone oli tunnin myohassa. Ei siina sinansa mitaan kovin ihmeellista, ainoastaan syva huokaus ja portin luo odottamaan.
Tunti venyi kahdeksi ja kenttahenkilokunta kuulutti, etta oli pulaa miehistosta ja miehisto on matkalla koneeseen. Puolisen tuntia siita miehisto tuli, kavi koneessa ja totesi, etta koneella ei lenneta. Koneen kapteeni tuli kuuluttamaan lentokentalla odottaville, etta koska han ei paastaisi perhettaan kyseessa olevaan koneeseen, emme me muutkaan ole lahdossa. Ei sitten siis muuta kuin koneen vaihto. Siina vaiheessa kavin ostamassa ylimaaraisen romaanin (edellinen loppui odottaessa) ja laahustin uudelle portille.
Lopulta paasimme koneeseen muutamaa tuntia aiottua myohemmin. Koneessa kapteeni kuuluttaa, etta olisimme nailla nakymin 23.55 La Guardian kentalla, tilanteessa on vaan se haaste, etta kyseinen lentokentta menee puoliltaoin kiinni. Mut mikali kone ei ole ehtimassa tarpeeksi ajoissa, voidaan sille jarjestaa laskeutumislupa JFK:lta. Harmi vaan, etta siina missa La Guardia on n. 10 kilometria kaupungista, JFK on n. 30-40. Kone silti lahti lentoon, minka ehka voi laskea suureksi saavutukseksi tilanteeseen nahden.
Kone ehti kuin ehtikin La Guardialle kunnioitettavat kolme minuuttia ennen puoltayota. Siina sitten kovasti kipitetaan matkatavaroita hakemaan. Joku vartija alkoi huomauttelemaan, etta matkatavaroiden haku on jo suljettu ja alueelle ei saa enaa menna. Siihen eras matkustaja sitten lahti keskustelemaan asiasta, joten hipsin tyylikkaasti ohi matkatavara-alueelle. Laukkuja ei onneksi tarvinnut odottaa montaa minuuttia. Sen jalkeen suuntasin takseille, joista ensimmainen vei minut oikeasti jopa perille asti. Majapaikka osoittautui varsin sympaattiseksi kattoasunnoksi, joka on joskus muunnettu majoituskayttoon. Uni tuli helposti ja tanaan ehdinkin jo jonkun verran tutustumaan isoon omenaan.
Tunti venyi kahdeksi ja kenttahenkilokunta kuulutti, etta oli pulaa miehistosta ja miehisto on matkalla koneeseen. Puolisen tuntia siita miehisto tuli, kavi koneessa ja totesi, etta koneella ei lenneta. Koneen kapteeni tuli kuuluttamaan lentokentalla odottaville, etta koska han ei paastaisi perhettaan kyseessa olevaan koneeseen, emme me muutkaan ole lahdossa. Ei sitten siis muuta kuin koneen vaihto. Siina vaiheessa kavin ostamassa ylimaaraisen romaanin (edellinen loppui odottaessa) ja laahustin uudelle portille.
Lopulta paasimme koneeseen muutamaa tuntia aiottua myohemmin. Koneessa kapteeni kuuluttaa, etta olisimme nailla nakymin 23.55 La Guardian kentalla, tilanteessa on vaan se haaste, etta kyseinen lentokentta menee puoliltaoin kiinni. Mut mikali kone ei ole ehtimassa tarpeeksi ajoissa, voidaan sille jarjestaa laskeutumislupa JFK:lta. Harmi vaan, etta siina missa La Guardia on n. 10 kilometria kaupungista, JFK on n. 30-40. Kone silti lahti lentoon, minka ehka voi laskea suureksi saavutukseksi tilanteeseen nahden.
Kone ehti kuin ehtikin La Guardialle kunnioitettavat kolme minuuttia ennen puoltayota. Siina sitten kovasti kipitetaan matkatavaroita hakemaan. Joku vartija alkoi huomauttelemaan, etta matkatavaroiden haku on jo suljettu ja alueelle ei saa enaa menna. Siihen eras matkustaja sitten lahti keskustelemaan asiasta, joten hipsin tyylikkaasti ohi matkatavara-alueelle. Laukkuja ei onneksi tarvinnut odottaa montaa minuuttia. Sen jalkeen suuntasin takseille, joista ensimmainen vei minut oikeasti jopa perille asti. Majapaikka osoittautui varsin sympaattiseksi kattoasunnoksi, joka on joskus muunnettu majoituskayttoon. Uni tuli helposti ja tanaan ehdinkin jo jonkun verran tutustumaan isoon omenaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti