Niin siinä sitten kävi, että sukelsin eilen alennusmyyntien syvään maailmaan. Hameiden ostokiellon olen jo asettanut itselleni pari kuukautta sitten, joten mystisesti vain kaksi mekkoa (huom, mekkoa, ei hametta) eksyi sitten kotiin. Lisäksi kaksi paitaa ja muutama perustoppi käytettäväksi paitojen alla.
Esittelyjä en näille tuotteille järjestä, sillä tarkoituksenani ei ole perustaa muotiblogia. Suomessa on jo parempia asiaa ajavia blogeja ja minun "ostin yhdet kengät ja kaksi paitaa kahdessa kuukaudessa"-shoppailusta ei varsinaisesti riittäisi materiaaliakaan suuriin esittelyihin. En myöskään jaksa seurata muotia niin orjallisesti, että voisin ilahduttaa lukijoita suurilla vinkeillä ensi kauden tai vuoden muodista - varsinkaan kun toimistotyötä tähdittää usein toimisto-, eli kauluspaitalookki vuodesta toiseen.
Silti, että elän itsepetoksessa. Vaikken mielestäni osta kovinkaan usein uusia vaatteita, kasvaa vaatekaappien sisältö mystisesti koko ajan. Jopa siihen pisteeseen asti, ettei mikään meinaa enää mahtua minnekään. En saa mistään muualta vaatteita, mikä selittäisi turhan säännöllisen vaatekaappien sisällön paisumisen. Viimeksi kesällä rahtasin jätesäkillisen verran vaatteita kierrätykseen. Nyt oli alennusmyyntien jälkeen sama karsinta edessä, sillä tykkään siitä, että vaatteet menevät varsin helposti kaappiin. Elämän tarkoitus ei ole se, että niitä tarvitse kymmeneen kertaan viikata, jotta ne vielä ehkä mahtuisivat, kun pyykkikori on täysi.
Aikaisemminkin olen saattanut mainita, että olen kaiken suhteen aikamoinen hamsteri. Esimerkki päivän karsituista: On vaikea heittää pois sitä "save the world"-wildlife-t-paitaa, koska muistan vielä sen kesäisen päivän, kun se oli minulla päällä. Unohdan siinä sen karun tosiasian, että kesäinen päivä taisi olla silloin, kun olin ala-asteella, eli karkeasti ottaen noin 20 vuotta sitten (enhän minä noin vanha ole, enhän....) ja toisin kuin silloin, napapaidat eivät enää ole muotia.
Tilannetta ei oikeastaan lohduta edes sekään, että paita ei alkujaan ollut edes napapaita... Aika ja oma pituuskasvu sattuivat tekemään tehtävänsä tässä välissä.
Nyt sain niskastani lopulta kiinni ja tämän(kin) paidan kohtalo on lähteä kiertoon. Hyvässä kunnossa se silti on ottaen huomioon iän patinan. Saumat on ehjät, materiaalista ei huomaa mitään ja printtikin näyttää vielä kuin uudelta. Hämmentävää, kun vertaa nykyisten t-paitojen laatuun. Silti, edes sen 10 vuoden käyttötauon jälkeen on huomattava, että on aika kulkea eteenpäin ja tehdä tilaa kaikelle uudelle, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Vaihtoehtoisesti voi olla hetken tyytyväinen siitä, että eilinen saalis taas tuntuu mahtuvan hetken aikaa kivuttomasti kaappiin ja että kaapin ovet menevät vielä sen jälkeen kiinni.
Esittelyjä en näille tuotteille järjestä, sillä tarkoituksenani ei ole perustaa muotiblogia. Suomessa on jo parempia asiaa ajavia blogeja ja minun "ostin yhdet kengät ja kaksi paitaa kahdessa kuukaudessa"-shoppailusta ei varsinaisesti riittäisi materiaaliakaan suuriin esittelyihin. En myöskään jaksa seurata muotia niin orjallisesti, että voisin ilahduttaa lukijoita suurilla vinkeillä ensi kauden tai vuoden muodista - varsinkaan kun toimistotyötä tähdittää usein toimisto-, eli kauluspaitalookki vuodesta toiseen.
Silti, että elän itsepetoksessa. Vaikken mielestäni osta kovinkaan usein uusia vaatteita, kasvaa vaatekaappien sisältö mystisesti koko ajan. Jopa siihen pisteeseen asti, ettei mikään meinaa enää mahtua minnekään. En saa mistään muualta vaatteita, mikä selittäisi turhan säännöllisen vaatekaappien sisällön paisumisen. Viimeksi kesällä rahtasin jätesäkillisen verran vaatteita kierrätykseen. Nyt oli alennusmyyntien jälkeen sama karsinta edessä, sillä tykkään siitä, että vaatteet menevät varsin helposti kaappiin. Elämän tarkoitus ei ole se, että niitä tarvitse kymmeneen kertaan viikata, jotta ne vielä ehkä mahtuisivat, kun pyykkikori on täysi.
Aikaisemminkin olen saattanut mainita, että olen kaiken suhteen aikamoinen hamsteri. Esimerkki päivän karsituista: On vaikea heittää pois sitä "save the world"-wildlife-t-paitaa, koska muistan vielä sen kesäisen päivän, kun se oli minulla päällä. Unohdan siinä sen karun tosiasian, että kesäinen päivä taisi olla silloin, kun olin ala-asteella, eli karkeasti ottaen noin 20 vuotta sitten (enhän minä noin vanha ole, enhän....) ja toisin kuin silloin, napapaidat eivät enää ole muotia.
Tilannetta ei oikeastaan lohduta edes sekään, että paita ei alkujaan ollut edes napapaita... Aika ja oma pituuskasvu sattuivat tekemään tehtävänsä tässä välissä.Nyt sain niskastani lopulta kiinni ja tämän(kin) paidan kohtalo on lähteä kiertoon. Hyvässä kunnossa se silti on ottaen huomioon iän patinan. Saumat on ehjät, materiaalista ei huomaa mitään ja printtikin näyttää vielä kuin uudelta. Hämmentävää, kun vertaa nykyisten t-paitojen laatuun. Silti, edes sen 10 vuoden käyttötauon jälkeen on huomattava, että on aika kulkea eteenpäin ja tehdä tilaa kaikelle uudelle, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Vaihtoehtoisesti voi olla hetken tyytyväinen siitä, että eilinen saalis taas tuntuu mahtuvan hetken aikaa kivuttomasti kaappiin ja että kaapin ovet menevät vielä sen jälkeen kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti