Marraskuu. Harmaata ja synkkää. Mietin pienessä päässäni, että minne voisin lähteä pakoon tuota, kylmän, märän ja loskan yhdistelmää. Kärvisteltävä silti on, eräs työprojekti on kiireisessä vaiheessa ja lomat ovat kiven alla.
Ensi kevääksi haaveilen matkustamisesta jenkkeihin. Oikeammin minun pitäisi käydä siellä yhden kurssin puitteissa, ihmettelemässä maailman menoa. Opettelemassa uusia ja ihmeellisiä asioita ja palaamassa kotiin fiksumpana ja kypsempänä.
Samaan yhteyteen voisi sitten yrittää neuvotella lomantapaista. Jos vaikka kävelisi pitkin New Yorkin katuja tai ihmettelisi elämää jossain muussa osavaltiossa. New Yorkissa kiinnostaisi autottomuus - tai siis se, että aika pitkälle pärjäisi ilman autoa. Kohteet eivät varmasti myöskään loppuisi kesken. Miinusta puolestaan tulee luteista, joista on jo aika paljon uutisoitu lehdissä. En halua pientä omaa farmia kotiini. Toki todennäköisyys on yllättäville matkakumppaneille pieni, mutta silti. Varmoja päätöksiä en ole vielä tehnyt - ideoita otetaan vastaan!
Saksaan tekisi mieli lähteä joulumarkkinoille, mutta se taitaa jäädä ensi vuodelle jo aikaisemmin mainituista syistä. Nenä kutsuisi Aasiaan ja kiinnostusta Intiaankin on taas sivulauseissa kyselty. Ensi vuoden kuviot eivät ole oikein vielä osaltani konkretisoituneet. Näillä näkymin nykyinen homma vaihtuu toiseen, joskin sekin pääosin omasta halustani oppia uutta. En silti pidä todennäköisenä, että aivan heti tulisi lähtö Intiaan. Uutena työsarkana on toimia vielä lähempänä asiakkaita, eli kauempana Intiasta. Työkavereita siellä toki vieläkin käy ja siksi asia on aina aika ajoittain pinnassa. Mistäs sitä tietää, milloin päivittäin juttelen ruokatauoillani Priyankan, Pallavin tai Rucheen kanssa sen sijaan että morjenstaisin aamuisin Mattia ja Maijaa? Sen tässä on oppinut, ettei koskaan tiedä, mitä seuraavan kulman takana odottaa, oli se sitten jotain uutta kotimaassa tai aivan muuta jossain, mitä en ikinä osannut ajatellakaan.
Talvi- ja kesälomat olisivat myös hyvä (teko)syy lähteä johonkin pois, kunhan jotain mielenkiintoista keksisi. Yksi haaste on myös matkaseuran löytäminen, sillä tuntuu, että kaverit ovat pariutuneet, kiireisiä tai rahattomia ja omien työkiireiteni vuoksi lomat on helposti sellaisessa ajankohdassa, että se ei ihan jokaiselle sovi. Yritän välttää viimeiseen asti koulujen lomien aikoja ja pahimpia ruuhkaviikkoja. On niin paljon leppoisampaa pyöriä paikalla, jossa turistit eivät ole valloittaneet aivan joka soppea (kyllä, tiedän, että hieman elitistinen ajatus, kun itse sitten haluan pyöriä siellä turistina). Silti yksi niistä eduista nykyisissä hommissa on se, etteivät ne niin suoraan linkity jokavuotiseen koulu- ja työrytmiin.
Niin, miten on, haaveiletko sinäkin matkasta johonkin kauas? Jos kysyä saa, niin minne ja millä perusteluilla?
Ensi kevääksi haaveilen matkustamisesta jenkkeihin. Oikeammin minun pitäisi käydä siellä yhden kurssin puitteissa, ihmettelemässä maailman menoa. Opettelemassa uusia ja ihmeellisiä asioita ja palaamassa kotiin fiksumpana ja kypsempänä.
Samaan yhteyteen voisi sitten yrittää neuvotella lomantapaista. Jos vaikka kävelisi pitkin New Yorkin katuja tai ihmettelisi elämää jossain muussa osavaltiossa. New Yorkissa kiinnostaisi autottomuus - tai siis se, että aika pitkälle pärjäisi ilman autoa. Kohteet eivät varmasti myöskään loppuisi kesken. Miinusta puolestaan tulee luteista, joista on jo aika paljon uutisoitu lehdissä. En halua pientä omaa farmia kotiini. Toki todennäköisyys on yllättäville matkakumppaneille pieni, mutta silti. Varmoja päätöksiä en ole vielä tehnyt - ideoita otetaan vastaan!
Saksaan tekisi mieli lähteä joulumarkkinoille, mutta se taitaa jäädä ensi vuodelle jo aikaisemmin mainituista syistä. Nenä kutsuisi Aasiaan ja kiinnostusta Intiaankin on taas sivulauseissa kyselty. Ensi vuoden kuviot eivät ole oikein vielä osaltani konkretisoituneet. Näillä näkymin nykyinen homma vaihtuu toiseen, joskin sekin pääosin omasta halustani oppia uutta. En silti pidä todennäköisenä, että aivan heti tulisi lähtö Intiaan. Uutena työsarkana on toimia vielä lähempänä asiakkaita, eli kauempana Intiasta. Työkavereita siellä toki vieläkin käy ja siksi asia on aina aika ajoittain pinnassa. Mistäs sitä tietää, milloin päivittäin juttelen ruokatauoillani Priyankan, Pallavin tai Rucheen kanssa sen sijaan että morjenstaisin aamuisin Mattia ja Maijaa? Sen tässä on oppinut, ettei koskaan tiedä, mitä seuraavan kulman takana odottaa, oli se sitten jotain uutta kotimaassa tai aivan muuta jossain, mitä en ikinä osannut ajatellakaan.
Talvi- ja kesälomat olisivat myös hyvä (teko)syy lähteä johonkin pois, kunhan jotain mielenkiintoista keksisi. Yksi haaste on myös matkaseuran löytäminen, sillä tuntuu, että kaverit ovat pariutuneet, kiireisiä tai rahattomia ja omien työkiireiteni vuoksi lomat on helposti sellaisessa ajankohdassa, että se ei ihan jokaiselle sovi. Yritän välttää viimeiseen asti koulujen lomien aikoja ja pahimpia ruuhkaviikkoja. On niin paljon leppoisampaa pyöriä paikalla, jossa turistit eivät ole valloittaneet aivan joka soppea (kyllä, tiedän, että hieman elitistinen ajatus, kun itse sitten haluan pyöriä siellä turistina). Silti yksi niistä eduista nykyisissä hommissa on se, etteivät ne niin suoraan linkity jokavuotiseen koulu- ja työrytmiin.
Niin, miten on, haaveiletko sinäkin matkasta johonkin kauas? Jos kysyä saa, niin minne ja millä perusteluilla?
3 kommenttia:
Kiinaan meno on ollut mielessä useamman vuoden ajan, mutta olen aina lykännyt sitä vuodella uskoen, että vuoden päästä kielitaito on ratkaisevasti parempi, ja reissu siten antoisampi.
Nyt tuo tekosyy on poistunut, kun ymmärrän edes vähän luonnollista kirjoitettua tekstiä. Löysin myös viime kuussa keskusteluryhmän, jossa kiinalaiset vaihto-opiskelijat puhuvat suomalaisten kieltenopiskelijoiden kanssa viikoittain, eli tämänkin puoli hioutuu tasaisesti kuntoon.
En kauheasti pidä matkustelusta, joten valinnen jonkin helpon pakettimatkan, jossa toisaalta käydään läpi joitakin nähtävyyksiä, ja toisaalta jää aikaa ottaa kontaktia paikallisiin alkuasukkaisiin menemällä puistoon pelaamaan papparaisten kanssa go:ta.
Komennuksissa on se hyvä puoli, että näkee asioita vähän pidemmällä aikavälillä. Koin, että kahden viikon reissuni Unkariin ei jättänyt jälkeen juuri muuta havaintoa kuin "tämähän on melkein kuin Suomi, mutta halvempi", kun taas Intiaan meno oli maailmankuvaa muuttava kokemus. Kielielementti tuo kiinanmatkaan edes vähän lisää syvyyttä verrattuna unkarinreissuun.
Kuulin vasta äsken, että Imogen Heap käväisi sielläpäin. Yksi niitä harvoja indie-esiintyjiä, joilla on yritystä myös rytmiikan puolella.
http://www.youtube.com/watch?v=0WDLrgmD0FY
Imogen Heapin keikan onnistuin missaamaan. Sääli sinänsä.
Mielestäni on kiehtovaa reissatessa peilata ajatuksia, että miltä tuntuisi asua kyseisessä maassa tai paikassa. Singaporessa, Saksassa ja Itävallassa sitä kuvittelenkin kykeneväni - jos siis tilanteet niin elävät.
Lähetä kommentti