Kylmä, paukkuva pakkanen. Lumihiutaleet, jotka piristävät päivääni. Keskipäivä, ei ole enää hetki, jolloin on poistuneet pahimmat varjot pimeyden keskeltä. Hämäryys on muuttunut vaaleammaksi sävyiksi ja päivän erottaa taas edes jollain tasolla yöstä. Kuinka olenkaan sitä jo hetken ajan kaivannut.
Kroppa on kipeänä niistä liikunnasta, joihin olen nenäni laittanut. Kyllä se siitä taas parin päivän päästä helpottaa. On ihana hyppiä ja pomppia, kun tietää, että sitä luksusta on enää suunnilleen viikko jäljellä ennen joulutaukoja. Joulutauot kuulostavat vielä varsin hassuilta, kun jouluun on vielä kuukausi aikaa. Silti tavallaan ei se enää niin kaukana ole.
Haaveilen jo joulustakin. Hetkittäin, paukkuvan pakkasen keskellä on helppo kuvitella itsensä koristamassa jo kotia valolyhdyin ja kynttilöin. Tänään kävin lauleskelemassa pikkujouluissa ja viikonloppuna olisi jo TAIK:in joulumyyjäiset. Siitä se joulunodotus oikeastaan lähteekin. Löytyy ihania käsitöitä ja tunnelmointia. Kiirettä ja lekottelua kiireen keskellä. Pipareita, joita ei tahtoisi laittaa uuniin asti, koska se taikina maistuu kuitenkin niin paljon paremmalta. Paketointia, joka on niin parasta siinä vaiheessa, kun kaikki lahjat on jo hankittu. Hetket, jolloin siivous on jo ohi ja koti tuoksuu puhtaan raikkaalta.
Kroppa on kipeänä niistä liikunnasta, joihin olen nenäni laittanut. Kyllä se siitä taas parin päivän päästä helpottaa. On ihana hyppiä ja pomppia, kun tietää, että sitä luksusta on enää suunnilleen viikko jäljellä ennen joulutaukoja. Joulutauot kuulostavat vielä varsin hassuilta, kun jouluun on vielä kuukausi aikaa. Silti tavallaan ei se enää niin kaukana ole.
Haaveilen jo joulustakin. Hetkittäin, paukkuvan pakkasen keskellä on helppo kuvitella itsensä koristamassa jo kotia valolyhdyin ja kynttilöin. Tänään kävin lauleskelemassa pikkujouluissa ja viikonloppuna olisi jo TAIK:in joulumyyjäiset. Siitä se joulunodotus oikeastaan lähteekin. Löytyy ihania käsitöitä ja tunnelmointia. Kiirettä ja lekottelua kiireen keskellä. Pipareita, joita ei tahtoisi laittaa uuniin asti, koska se taikina maistuu kuitenkin niin paljon paremmalta. Paketointia, joka on niin parasta siinä vaiheessa, kun kaikki lahjat on jo hankittu. Hetket, jolloin siivous on jo ohi ja koti tuoksuu puhtaan raikkaalta.
2 kommenttia:
Ihailen, kun olet jaksanut 'jumpalla' käydä. Älä vaan jätä joulutauon jälkeen menemättä. Mulle aina käy niin, että innostun, mutta lopetan kesken.
Siihen auttaa se, että on löytänyt lajit, jotka oikeasti innostavat. :) Harvoin joutuu itseä pakkottamaan mihinkään ja jos joutuu, niin sitten on jotain muuta oikeasti päällä. Olen taipuvainen kanssa innostumaan ja sitten asiat voi myös jäädä. Ajan kanssa on huomannut, että tasaisesti pari kertaa viikossa on huomattavasti parempi kuin joskus ei lainkaan ja toisina viikkoina viisi kertaa viikossa... Pysyy paremmassa kunnossa kuin odottaa, eikä tule sellaista liian ns. laiskaa oloa.
Lähetä kommentti