Päivät vilisevät kovaa vauhtia eteenpäin. Viime viikot olen jotenkin ollut niin menossa, ettei ole hetkeä aikaa hengähtää koneen ääressä. Berliini oli mahtava, siitä hieman myöhemmin. Kello lähentelee puolta yötä, huomenna olisi taas edessä Tukholma ja pakkaus myöhässä. Tämän vuoksi purnaan hieman ja jatkan myöhäistä pakkaamista.
On se kumma, kun näin naisena ei ikinä pääse kenkäongelmista eroon. Alkukesästä keskeinen ongelma oli, että vanhat hajosivat päälle, enkä onnistunut löytämään mitään uutta kivaa tai kiinnostavaa. Berliinissä onni tuli vastaan ja löytyi useampikin pari. Nyt pakkauksen ongelmana puolestaan on se, etten osaa valita, että mi(t)kä pari(t) pitäisi ottaa mukaan. Tilannetta ei helpota ainakaan se, että uusista kengistä ei tiedä, mikä painaa tai hiertää ja mikä ei. Loistava kenkä voi yön tummuessa alkaa puristaa kuin viimeistä päivää. Toisaalta jotkut kengät pehmenevät todella nopeasti, jolloin ensivaikutelma voi pettää. Omaa haastetta komboon lisää se, että onnistuin jotenkin lyömään isovarpaani jalkapallossa, jonka seurauksena se on oikein kauniin värinen ja hieman turvonnutkin. Pelaamista se ei toivottavasti enää estä, sen verran hyvin se on jo alkuviikosta parantunut - onneksi.
Niin, syy Tukholman reissuunkin on varsin eksoottinen, kun miettii omaa elinpiiriäni. Lähden sinne nimittäin jalkapalloturnauksen varjolla. Toki MM-kisat käynnissä ja jalkapallohuuma täyttää kisakatsomot. Hieno homma, vaikka yleensä olen suhtautunutkin suhteellisen nuivasti jalkapalloon. Silti ei koskaan tiedä, mitä seuraavan nurkan takaa löytyy. Päädyin lupautumaan Tukholmassa järjestettävään turnaukseen nolla-kokemuksella ja viimeisen kuukauden ajan olen yrittänyt intensiivisesti saada kiinni siitä, mitä valtaosa pojista on hinkannut jo ala-asteen pitkinä iltoina.
Pieni jalkapallokärpänen on päässyt puremaan ja kisoihin valmistautumistarkoituksessa olen jopa katsonut muutaman MM-pelin. Lisäksi olen harjoitellut potkimista, kuljettamista ja kaikkea muuta, minkä voisi kuvitella liittyvän jalkapalloon. Hauskaa on ollut ja nauru raikanut siitäkin huolimatta, että varmaan jokainen kuudesluokkalainen poika pesee minut jalkapallotaidoissaan mennen tullen. Ei ne taidot aina merkitse. Turnaukseen olen lähtenyt selviytymisstrategialla, jossa toivon selviäväni munaamatta aivan totaalisesti ja rikkomatta itseltäni paikkoja. Tähdeksi minusta ei vielä ole, mutta mikään ei kiellä hauskanpitoa takakentällä auringon porottaessa niskaan.
On se kumma, kun näin naisena ei ikinä pääse kenkäongelmista eroon. Alkukesästä keskeinen ongelma oli, että vanhat hajosivat päälle, enkä onnistunut löytämään mitään uutta kivaa tai kiinnostavaa. Berliinissä onni tuli vastaan ja löytyi useampikin pari. Nyt pakkauksen ongelmana puolestaan on se, etten osaa valita, että mi(t)kä pari(t) pitäisi ottaa mukaan. Tilannetta ei helpota ainakaan se, että uusista kengistä ei tiedä, mikä painaa tai hiertää ja mikä ei. Loistava kenkä voi yön tummuessa alkaa puristaa kuin viimeistä päivää. Toisaalta jotkut kengät pehmenevät todella nopeasti, jolloin ensivaikutelma voi pettää. Omaa haastetta komboon lisää se, että onnistuin jotenkin lyömään isovarpaani jalkapallossa, jonka seurauksena se on oikein kauniin värinen ja hieman turvonnutkin. Pelaamista se ei toivottavasti enää estä, sen verran hyvin se on jo alkuviikosta parantunut - onneksi.
Niin, syy Tukholman reissuunkin on varsin eksoottinen, kun miettii omaa elinpiiriäni. Lähden sinne nimittäin jalkapalloturnauksen varjolla. Toki MM-kisat käynnissä ja jalkapallohuuma täyttää kisakatsomot. Hieno homma, vaikka yleensä olen suhtautunutkin suhteellisen nuivasti jalkapalloon. Silti ei koskaan tiedä, mitä seuraavan nurkan takaa löytyy. Päädyin lupautumaan Tukholmassa järjestettävään turnaukseen nolla-kokemuksella ja viimeisen kuukauden ajan olen yrittänyt intensiivisesti saada kiinni siitä, mitä valtaosa pojista on hinkannut jo ala-asteen pitkinä iltoina.
Pieni jalkapallokärpänen on päässyt puremaan ja kisoihin valmistautumistarkoituksessa olen jopa katsonut muutaman MM-pelin. Lisäksi olen harjoitellut potkimista, kuljettamista ja kaikkea muuta, minkä voisi kuvitella liittyvän jalkapalloon. Hauskaa on ollut ja nauru raikanut siitäkin huolimatta, että varmaan jokainen kuudesluokkalainen poika pesee minut jalkapallotaidoissaan mennen tullen. Ei ne taidot aina merkitse. Turnaukseen olen lähtenyt selviytymisstrategialla, jossa toivon selviäväni munaamatta aivan totaalisesti ja rikkomatta itseltäni paikkoja. Tähdeksi minusta ei vielä ole, mutta mikään ei kiellä hauskanpitoa takakentällä auringon porottaessa niskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti