Kesäluolasta kömpiminen

Ei, en ole kuollut, kadonnut näkymättömiin tai lähtenyt etsimään paikkaa, jossa pysyisin ulkona sivilisaatiosta seuraavan vuosisadan verran. Hiljaisuus blogissa on ollut suuri, kun kesäkuumalla eivät aivosolutkaan toimi. Vaikka ne olisivat toimineetkin, niin mikään ei peitä sitä tosiasiaa, että läppärillekin on yksinkertaisesti viime viikot ovat olleet aivan liian kuumia. Tästä johtuen tapahtuu ajoittaista simahtelua, joka muistuttaa siitä, ettei tekniikkaa voi aina pitää itseisarvona. Uusi läppäri saattaa siis olla haussa lähiaikoina. Se myös näkyy blogissa siten, että himoitsemieni kuvien päivitys voi olla ylitsepääsemättömän vaikeaa vielä lähipäivätkin.

Kesä, tuo ihana kesä. Olen viettänyt sen Suomessa, ainakin pääosin ja hetkeäkään en ole katunut. Vielä jos olisi hieman pidempi loma, niin valittaa ei voisi. Ei tosin voi nytkään. Viimeiset viikot ovat olleet auringonpaistetta, herkkuja ja rentoilua. Helsingin viikkoa yritin väkisin olla suunnittelematta etukäteen. Kummasti löytyi puuhaa jokaiselle päivälle. Kaikkeen ei toki ehdi/pysty/jaksa osallistua, mutta "We love Helsinki"-liikkeen vesisota ja tanssit houkuttivat mukaansa pitämään hauskaa. Kannatti lähteä, sillä niissä oli oma viehätyksensä.

We love Helsinki-liikkeen tapahtumat muistuttivat siitä, että kohta tulee taas elokuu. Pimeät yöt, ja sykkivä kaupunki, joka herää heinäkuun unestaan. Tapahtumat, jotka houkuttelevat kaupungin vilinään. Kaupunki, joka herää eloon kesähorroksestaan, kun ihmiset palaavat takaisin kesälomiltaan. Yöt, joiden pimeneminen tuo tunnelmaa. Viileys, joka tuo mukanaan raikkauden ja kirpakkaat aamut. Vaikka kaiholla tulen tämänkin kesän hyvästelemään, eivät elokuun illat tuo mukanaan lainkaan huonoja vaihtoehtoja.