Hiljaisuus. Hetken halu olla hiljaa, mietiskellä. Elää ja kerätä voimia. Pitää hauskaa täysin rinnoin. Joskus tulee tunne, ettei oikeastaan ole mitään sanottavaa tai ei jaksa hehkuttaa jokaista asiaa, joka elämässä tulee vastaan. Suomalaisena olen sitten hiljaa ja blogikin on ollut varsin hiljainen. Kuin kesän tuuli, joka on hetkeksi nukahtanut ja seisoskelee paikallaan.
Kaikki elämässä on kivasti. Mitään suuria muutoksia ei ole tapahtunut ja ehkä se onkin se asia, joka on pistänyt mietityttämään. Mitä sitä oikeastaan haluaisikaan tehdä elämällään? Ei mikään helppo kysymys. Tähän mennessä koko ajan on tuntunut automaattisesti tapahtuvan kovasti asioita ympärillä. Kouluvuodet seurasivat toisiaan ja opiskelut samassa rytäkässä. Kun aloitin pitämään blogia, taisin olla ollut täyspäiväisissä töissä suunnilleen kahden vuoden verran. Moni asia tuntui uudelta ja jännittävältä. Kaksi seurannutta vuotta on kovasti kasvattanut ihmisenä. Silti nyt mietityttää, että miten polku jatkuu. Jotain pientä pitäisi muuttua. Toisaalta taas tykkään niin monista asioista, etten oikeastaan haluaisi luopuakaan rakkaista harrastuksista. Vielä vähemmän haluaisin luopua ihmisistä ympärilläni.
Pientä väsymystä on kyllä ilmassa. Lomaan on kolme päivää ja lasken tunteja. Siinä vaiheessa kun saan hetken rauhaa, alkaa asiat tapahtumaan itsestään, luonnostaan. Löytyy ylimääräistä energiaa nurkan takaa, vaikkei sitä pyytäisikään.
Kaikki elämässä on kivasti. Mitään suuria muutoksia ei ole tapahtunut ja ehkä se onkin se asia, joka on pistänyt mietityttämään. Mitä sitä oikeastaan haluaisikaan tehdä elämällään? Ei mikään helppo kysymys. Tähän mennessä koko ajan on tuntunut automaattisesti tapahtuvan kovasti asioita ympärillä. Kouluvuodet seurasivat toisiaan ja opiskelut samassa rytäkässä. Kun aloitin pitämään blogia, taisin olla ollut täyspäiväisissä töissä suunnilleen kahden vuoden verran. Moni asia tuntui uudelta ja jännittävältä. Kaksi seurannutta vuotta on kovasti kasvattanut ihmisenä. Silti nyt mietityttää, että miten polku jatkuu. Jotain pientä pitäisi muuttua. Toisaalta taas tykkään niin monista asioista, etten oikeastaan haluaisi luopuakaan rakkaista harrastuksista. Vielä vähemmän haluaisin luopua ihmisistä ympärilläni.
Pientä väsymystä on kyllä ilmassa. Lomaan on kolme päivää ja lasken tunteja. Siinä vaiheessa kun saan hetken rauhaa, alkaa asiat tapahtumaan itsestään, luonnostaan. Löytyy ylimääräistä energiaa nurkan takaa, vaikkei sitä pyytäisikään.
1 kommentti:
TJ 3 päivää. Sitten Poriin jazzaamaan ja järjestämään go-kongressia.
Lähetä kommentti