Myrskyn jälkeen, osa 2

Tapaninpäivä ei ollut ainoa, jolloin tuuli suhisi nurkissa kohoten myrskylukemiin. Myös seuraavana päivänä riitti tuulen tuiverrusta. Niinkin paljon, että meren pinta kohosi, useita kymmeniä senttejä. Kun edellisenä päivänä uskalsi uhmata tuulta, joten ei se nytkään estänyt. Aurinko oli ihana, se sulki syleilyynsä. Kuvia tuli otettua paljon, jotenkin luonnon valo suosi kuvaamista.

Venesatamassa riitti vettä, sekä meren että rannan puolella:

Pienet joet tulvivat yli äyräiden:

Toisella puolella rantaa ei voinut kävellä, kun vesi oli peittänyt kävelytien:

Tätä voisi kutsua jo isommaksikin joeksi:


Yksinäinen linnunpönttö:

Pitkospuut kelluivat, mutta niiden päälle ei ollut mitään asiaa:

Talo vedessä:

Polun äkkinäinen päättyminen:

Kyllä sitä vettä riittää:

Iltapäiväaurinko:

Niityn reuna:

Penkki ilman istujaa:


Missä menee kävelytien raja? Ruovikosta tunnistaa.

En ehkä kommentoi tätä enempää:

Leikkimökki kiipelissä (huomaatko myös keinun):

Aurinko, tuo joulukuun päivien harvinainen vieras:

Vähän epäonnekkaampi alikulkusilta:



Toinen penkki:

Mihin nyt?


Joutsenet:

Sillan erikoisempi auringonlasku:

Aidan ei varmaan normaalisti kuuluisi jatkua mereen:

Panorama kallion päältä:

Tänä vuonna sattuu ja tapahtuu. Voisi toivoa, että ensi vuosi olisi rauhallisempi.