Voihan joulukuu? Mistä nurkan takaa sinä taas tulitkaan? Miksi juokset eteenpäin niin villisti? En saa sinusta otetta, vaikka kuinka yritän. Kiirettä pitää, harvoin ehtiin huomaamaan niitä tonttulakkeja ikkunan takana.
Tämä vuosi on erilainen vuosi. Olen yrittänyt välttää kauppoja viimeiseen asti. Olen nauttinut siitä vapaudesta, kun kerrankin on etukäteen pohtinut, mitä kenellekin antaa. Valtaosa onkin jo hankittu. Minun ei tarvitse rynnistää ostoksille massan mukana, ellen oikeasti niin halua. Ja ei, en halua. Muu puuhailu on niin paljon kivempaa.
Ajattelin siinä vaiheessa, kun muutin nykyiseen asuntooni, että muuton jälkeen on niin paljon helpompi kiitää keskustaan. Puolen vuoden aikana elämää ihmetelleenä oikeastaan kiitän siitä, että sieltä on niin helppo pyrähtää pois. Ei tarvitse suunnitella jokaista lähtöä puolta tuntia aiemmin. Ajattelin myös, on helppo pyöriä yöelämässä, kun on vielä nuori ja jaksaa. Olen todennut, että nuoruus on harhaa ja oikeasti nautin myös valtavasti kunnon yöunista lämpimän peiton alla.
Sama tilanne on shoppailun kanssa. Kun tietää, että kaupat ovat oikeastaan kävelymatkan päässä, ei tule lähdetyksi. Mieluummin siirtää menojaan huomiselle, ensi viikolle tai johonkin määrittelemättömään hamaan tulevaisuuteen. Onneksi vanhat vaatteet mahtuvat vielä ja ovat hyväkuntoiset. Aina ei tarvitse uutta vaatetta, vaikka kuinka kausi vaihtuu ja lehdet rummuttavat trendien muuttumista.
Kauppojen ja keskustan sijaan olen löytänyt sisäisen kodinhengettären, joka oli ollut hyvin piilossa monien vuosien ajan. Olen tajunnut, että leipominen on kivaa. Olen leiponut hurjat määrät kaikkea tämän syksyn aikana. Piirakoita, suklaakeksejä, suklaakakkuja, turkinpippurikeksejä, you name it. Eksoottisin oli munaton suklaakakku. joka sekin niittasi kehua. Niin tupareihin, pikkujouluetkoihin ja muutamaan muuhun rientoon olen jaksanut leipoa aivan uutta. Jotenkin tuntuu palkitsevalta, kun parin tunnin keittiön pyörähtelyllä voi saada oikeasti jotain hyvinkin konkreettista aikaiseksi.
Olen myös kaivanut historiallisesti joulukoristeet kellarista ja kodistellut kodin viime viikolla. Itselle ei jaksa niin koristella ja ottaa koristeita pois. En tiedä, mikä on tänä vuonna niin erilailla. Ehkä se on se oma, uusi, ihana koti. Pyyhin pölyt laatikon päältä ja erottelin ne koristeet, jotka tarvitsivat vähän liimaa pysyäkseen yhä koossa. Se oli hämmentävää, sillä lapsuuden joulukoristeet ovat saaneet viettää joulunsa kellarin uumenissa ainakin viimeiset viisi vuotta. Aivan kiiltokuvamaisesti ei joulunlaitto kodissa edennyt, sillä onnistuin vetämään ainakin yhden savisen koristeen pieniksi säpäleiksi. Ei aina voi onnistua.
Toivottavasti ehdin vielä lähiaikoina kirjoitella, tällä hetkellä työstän yhtä jouluprojektia, jonka kovasti yritän saada valmiiksi jouluun mennessä. Katsotaan nyt onnistuuko. Ainakin saa hyvän (teko)syyn kuunnella (joulu)musiikkia ja puuhata.
Rajaton - Ketun joululaulu (valitettavasti ei ollut kunnon videota)
Club for Five - Joululaulu
Tämä vuosi on erilainen vuosi. Olen yrittänyt välttää kauppoja viimeiseen asti. Olen nauttinut siitä vapaudesta, kun kerrankin on etukäteen pohtinut, mitä kenellekin antaa. Valtaosa onkin jo hankittu. Minun ei tarvitse rynnistää ostoksille massan mukana, ellen oikeasti niin halua. Ja ei, en halua. Muu puuhailu on niin paljon kivempaa.
Ajattelin siinä vaiheessa, kun muutin nykyiseen asuntooni, että muuton jälkeen on niin paljon helpompi kiitää keskustaan. Puolen vuoden aikana elämää ihmetelleenä oikeastaan kiitän siitä, että sieltä on niin helppo pyrähtää pois. Ei tarvitse suunnitella jokaista lähtöä puolta tuntia aiemmin. Ajattelin myös, on helppo pyöriä yöelämässä, kun on vielä nuori ja jaksaa. Olen todennut, että nuoruus on harhaa ja oikeasti nautin myös valtavasti kunnon yöunista lämpimän peiton alla.
Sama tilanne on shoppailun kanssa. Kun tietää, että kaupat ovat oikeastaan kävelymatkan päässä, ei tule lähdetyksi. Mieluummin siirtää menojaan huomiselle, ensi viikolle tai johonkin määrittelemättömään hamaan tulevaisuuteen. Onneksi vanhat vaatteet mahtuvat vielä ja ovat hyväkuntoiset. Aina ei tarvitse uutta vaatetta, vaikka kuinka kausi vaihtuu ja lehdet rummuttavat trendien muuttumista.
Kauppojen ja keskustan sijaan olen löytänyt sisäisen kodinhengettären, joka oli ollut hyvin piilossa monien vuosien ajan. Olen tajunnut, että leipominen on kivaa. Olen leiponut hurjat määrät kaikkea tämän syksyn aikana. Piirakoita, suklaakeksejä, suklaakakkuja, turkinpippurikeksejä, you name it. Eksoottisin oli munaton suklaakakku. joka sekin niittasi kehua. Niin tupareihin, pikkujouluetkoihin ja muutamaan muuhun rientoon olen jaksanut leipoa aivan uutta. Jotenkin tuntuu palkitsevalta, kun parin tunnin keittiön pyörähtelyllä voi saada oikeasti jotain hyvinkin konkreettista aikaiseksi.
Olen myös kaivanut historiallisesti joulukoristeet kellarista ja kodistellut kodin viime viikolla. Itselle ei jaksa niin koristella ja ottaa koristeita pois. En tiedä, mikä on tänä vuonna niin erilailla. Ehkä se on se oma, uusi, ihana koti. Pyyhin pölyt laatikon päältä ja erottelin ne koristeet, jotka tarvitsivat vähän liimaa pysyäkseen yhä koossa. Se oli hämmentävää, sillä lapsuuden joulukoristeet ovat saaneet viettää joulunsa kellarin uumenissa ainakin viimeiset viisi vuotta. Aivan kiiltokuvamaisesti ei joulunlaitto kodissa edennyt, sillä onnistuin vetämään ainakin yhden savisen koristeen pieniksi säpäleiksi. Ei aina voi onnistua.
Toivottavasti ehdin vielä lähiaikoina kirjoitella, tällä hetkellä työstän yhtä jouluprojektia, jonka kovasti yritän saada valmiiksi jouluun mennessä. Katsotaan nyt onnistuuko. Ainakin saa hyvän (teko)syyn kuunnella (joulu)musiikkia ja puuhata.
Rajaton - Ketun joululaulu (valitettavasti ei ollut kunnon videota)
Club for Five - Joululaulu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti