Olin niitä ensimmäisiä, jotka kävivät ensimmäisillä flow-festivaaleilla, jotka pidettiin Suvilahdessa. Silloin oli yksi pieni lava ja toinen vielä pienempi nurkkaus. Kymmenkunta bajamajaa tervehti yleisöä. Niihin aikoihin Koneisto veteli viimeisiään ja uutta musiikkia tuova festivaali löysi heti paikan sydämestäni.
Aikaa siitä on kulunut jo useita vuosia ja sen jälkeen olen tainnut jättää väliin vain yhdet festarit. Nekin lähinnä sen vuoksi, että sijainti oli väärällä puolella maapalloa. Väkijoukon määrä on kasvanut, samoin lavat ja logistiikka. Osa hyvään suuntaan, osa taas... On se tätä nykyä aika hurjaa, kuinka valtavasti festivaaleille tulee ihmisiä.
Silti jotain uniikkia on säilynyt, enkä osaisi kuvitella elokuuta Helsingissä ilman Flow:ta. Oikeastaan en niistä nykyajan supertähdistä niin välitä, esimerkiksi Kanye sai jäädä suosiolla väliin. Silti Flow on onnistunut tarjoamaan vuosi vuodelta uusia musiikkituttavuuksia. Ihmisiä, jotka osaavat todellakin soittaa, vaikkeivät massat olekaan heitä löytäneet. Uniikkia melodiaa, jota on kiva kuunnella syksyn öiden pimetessä. Tässä muutamia suosikkejani - toki Röyksopp ja Empire of the Sun ovat soineet soittolistoilla jo pitkään, loput neljä ovat hyviä uusia tuttavuuksia.
Ohessa muutamia kuvia viime viikonlopun meiningeistä:
Ihmismassa oli paljon
Illan tummentuessa voimala-alue syttyi eloon. Huomioi hieno täysikuu.
Odotuksen huumaa, kun vielä lava on tyhjä ja valot jo antavat vinkkejä tulevasta:
Sitten niihin artisteihin. Kaikista ei voi kirjoittaa, eikä jokaista voi mainita. Nyt siis vain ne, jotka tuli itse nähtyä, koettua ja muisteltua jälkikäteen, että olipas hyvä keikka.
Röyksopp - Islannin lahja elektroniselle musiikille. Muutama vuosi sitten Ilosaaressa oli ehkä yksi parhaista keikoista ikinä. Kello oli luokkaa yksi päivällä ja porukka hyppii aivan euforiassa. Flowssa oli ehkä hieman liikaa porukkaa, jotta tunnelma olisi ollut yhtä intiimi. Siltikään en voisi kuvitella missaavani Röyksoppin keikkoja.
What else is there:
Empire of the Sun - Australian valoa Suomen päiviin ja öihin.
Viime talvena päivät olisivat olleet pidempiä, jos Empire of the Sun ei auringollaan olisi valaissut niitä. Keikka oli mahtava. Tuli hypittyä ja tanssittua. Samoin tuli hypittyä siinä vaiheessa, kun Nykissä tajusin, kuka onkaan lauantain päätähti.
Walking on a Dream
Hauschka - ei voi sanoa muuta kuin että tosi hauska ja ihmeellistä, millaisia ääniä flyygelistä voi saada aikaiseksi
Hercules & Love Affair
Iron & Wine - leppoisampaa lauantai-iltapäivään
Iron & Wine oli lauantaipäivän hiljainen siirtyminen musiikin pariin. Sopi hetken tunnelmaan.
Flightless Bird, American Mouth:
Human League - mitä ilman olisimmekaan syntikkapoppia ja vanhaa kunnon rallatusta Don't you want me
Aikaa siitä on kulunut jo useita vuosia ja sen jälkeen olen tainnut jättää väliin vain yhdet festarit. Nekin lähinnä sen vuoksi, että sijainti oli väärällä puolella maapalloa. Väkijoukon määrä on kasvanut, samoin lavat ja logistiikka. Osa hyvään suuntaan, osa taas... On se tätä nykyä aika hurjaa, kuinka valtavasti festivaaleille tulee ihmisiä.
Silti jotain uniikkia on säilynyt, enkä osaisi kuvitella elokuuta Helsingissä ilman Flow:ta. Oikeastaan en niistä nykyajan supertähdistä niin välitä, esimerkiksi Kanye sai jäädä suosiolla väliin. Silti Flow on onnistunut tarjoamaan vuosi vuodelta uusia musiikkituttavuuksia. Ihmisiä, jotka osaavat todellakin soittaa, vaikkeivät massat olekaan heitä löytäneet. Uniikkia melodiaa, jota on kiva kuunnella syksyn öiden pimetessä. Tässä muutamia suosikkejani - toki Röyksopp ja Empire of the Sun ovat soineet soittolistoilla jo pitkään, loput neljä ovat hyviä uusia tuttavuuksia.
Ohessa muutamia kuvia viime viikonlopun meiningeistä:
Ihmismassa oli paljon
Illan tummentuessa voimala-alue syttyi eloon. Huomioi hieno täysikuu.
Odotuksen huumaa, kun vielä lava on tyhjä ja valot jo antavat vinkkejä tulevasta:
Sitten niihin artisteihin. Kaikista ei voi kirjoittaa, eikä jokaista voi mainita. Nyt siis vain ne, jotka tuli itse nähtyä, koettua ja muisteltua jälkikäteen, että olipas hyvä keikka.
Röyksopp - Islannin lahja elektroniselle musiikille. Muutama vuosi sitten Ilosaaressa oli ehkä yksi parhaista keikoista ikinä. Kello oli luokkaa yksi päivällä ja porukka hyppii aivan euforiassa. Flowssa oli ehkä hieman liikaa porukkaa, jotta tunnelma olisi ollut yhtä intiimi. Siltikään en voisi kuvitella missaavani Röyksoppin keikkoja.
What else is there:
Empire of the Sun - Australian valoa Suomen päiviin ja öihin.
Viime talvena päivät olisivat olleet pidempiä, jos Empire of the Sun ei auringollaan olisi valaissut niitä. Keikka oli mahtava. Tuli hypittyä ja tanssittua. Samoin tuli hypittyä siinä vaiheessa, kun Nykissä tajusin, kuka onkaan lauantain päätähti.
Walking on a Dream
Hauschka - ei voi sanoa muuta kuin että tosi hauska ja ihmeellistä, millaisia ääniä flyygelistä voi saada aikaiseksi
Hercules & Love Affair
Iron & Wine - leppoisampaa lauantai-iltapäivään
Iron & Wine oli lauantaipäivän hiljainen siirtyminen musiikin pariin. Sopi hetken tunnelmaan.
Flightless Bird, American Mouth:
Human League - mitä ilman olisimmekaan syntikkapoppia ja vanhaa kunnon rallatusta Don't you want me
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti