sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Chicagon katuja ihmetellessä

Chicago vaikuttaa ystävälliseltä ja lämpimältä. Kuulemma se ei ollut saanut nimeään pelkästään tuulensa vuoksi, vaan myös siksi, että paikalliset asukkaat puhuvat kuin tuuli: paljon ja nopeasti. Ystävällisiksikin paikallisia voi kutsua. Avoimiksi ja helposti lähestyttäviksi.

Talot ovat korkeita, mutta taivas näkyy. Metro on ollut helppokäyttöinen - paljon helpompi ja turvallisempi kuin mitä pelkäsin. Kadutkaan eivät ole olleet pelkästään autojen täyttämät - jalkakäytävät ovat leveitä ja niitä on paljon. Ne eivät myöskään ole olleet autioita - ei edes ilta-aikaan. Lähialueilla on helppoa ja turvallista kävellä. Hotellin henkilökunnan mukaan Illinois olisi myös aseidensa suhteen poikkeus Yhdysvaltain kartalla - täällä on kaupunkiympäristössä aseet kielletty tms. tai ainakin suhtautuminen niihin on paljon nuivempi, kuin monessa muussa osa-valtiossa.

Katujen ihmismääriin voi vaikuttaa se, että naapurissa on iso puisto, jossa on meneillään tällä hetkellä useita ilmaisfestivaaleja. Yhtenä isoimmista on Eat Chicago, jonka antimia olen päässyt maistelemaan eilen ja suurella todennäköisyydellä myös tänään. Kymmeniä, ellei satoja kojuja paikallista ruokaa, jota voi ostetuin tiketein maistella ja ihmetellä. Eilen tyydyin maistelemaan pieniä paloja sieltä täältä, tänään taas - ajattelin kokeilla kalkkunankoipea. Toki muutakin, jos jotain vatsa enää sen annoksen jälkeen pystyy jotain mahduttamaan sisäänsä. Olen toiveikas, mutta skeptinen.

Lisäksi puistossa on ilmaiskonsertteja. Toissapäivänä eksyin kuuntelemaan hetkeksi klassista musiikkia, kun orkesterillinen (luultavasti Chicagon kansallisorkesteri tms) muusikkoja esitti helmiään kulttuurin ystäville ja muille paikalle eksyneille. Eilen oli Eat Chicagoon liittyvä rokkikonsertti, jonka jälkeen ilotulitukset valaisivat taivaan. Ilmeisesti ohjelmaa on lähes joka päivä koko kesän ajan. Voisinkohan saada vastaavanlaisen puiston lähelleni, joohan?

Ei kommentteja: