Miltä näyttää kaupungin kajo? Ympäröikö tumma tähtitaivas? Onko talvinen yö hiljainen tai synkkä?
Seuraavalle kokeilulle ei oikeastaan löydy mitään järkisyin perusteltavaa syytä tai perustetta. Reilu viikko sitten tuli vietettyä erinäisistä syistä yö metsässä. Hieman eksoottisempi idea hetkellä, jolloin pakkasmittari näytti vielä -20 astetta ja posket jäätyivät jo hieman lyhyemmästäkin ulkona vietetystä ajasta.
Kyseinen viikonloppu ei onneksi ollut ihan niin kylmä. Pakkasta oli vain noin -7 astetta. Tarkoituksena oli kiivetä kukkulan laelle ja viettää siellä yö keskellä sydäntalvea. Kukkulan juurella oli vielä varsin tasaista:
Lumiset puut olivat mahtavia ja kukkulan rinteet yllättävän jyrkkiä: kiipeämiseen meni varmaan lähes tunti.
Matkalla sai toki hetken myös ihailla hyvinkin lumista ympäristöä. Kunnon kengät, varusteet ja lumilukot olivat aika pakolliset:
Puut notkuivat lunta:
Kukkulan huipulla siintyy horisontti kaukaisuudessa:
Supikoira, ilves vai joku muu? Jäljet eivät paljastaneet oikein muuta kuin että kulkija oli ollut varsin iso. Kynnenjäljet olivat jäätyneet lumen pinnalle.
Teltta, joka palveli yhden yön majapaikkana:
Nuotio, joka saatiin pystytettyä ennen hämärän tuloa.
Eväät, joista yritettiin saada inhimillisen lämpöiset nuotion avulla (toki eväinä oli myös vaahtokarkkeja, makkaraa ja kuumia kuppeja, minttukaakaota unohtamatta):
Aamulla nuotiopaikka oli vielä hieman lämmin:
Viimeinen kuva ympäröivään jylhään luontoon:
Päällimmäisenä tuntemuksena yöstä ei ollut se, että olisi ollut kylmä. Vaatteita oli mukana jopa liikaa, eikä vaatteiden kastumisestakaan muodostunut ongelmaa. Edellisenä päivänä ostetut talvikengät pitivät veden loitolla ja varpaat lämpiminä. Toki yö ei vastannut ehkä lämpöisen sängyn tarjoamaa pehmeätä elämystä. Silti yö jää varmaan mieleen yhtenä varsin eksoottisena kokemuksena tänä talvena.
Seuraavalle kokeilulle ei oikeastaan löydy mitään järkisyin perusteltavaa syytä tai perustetta. Reilu viikko sitten tuli vietettyä erinäisistä syistä yö metsässä. Hieman eksoottisempi idea hetkellä, jolloin pakkasmittari näytti vielä -20 astetta ja posket jäätyivät jo hieman lyhyemmästäkin ulkona vietetystä ajasta.
Kyseinen viikonloppu ei onneksi ollut ihan niin kylmä. Pakkasta oli vain noin -7 astetta. Tarkoituksena oli kiivetä kukkulan laelle ja viettää siellä yö keskellä sydäntalvea. Kukkulan juurella oli vielä varsin tasaista:
Lumiset puut olivat mahtavia ja kukkulan rinteet yllättävän jyrkkiä: kiipeämiseen meni varmaan lähes tunti.
Matkalla sai toki hetken myös ihailla hyvinkin lumista ympäristöä. Kunnon kengät, varusteet ja lumilukot olivat aika pakolliset:
Puut notkuivat lunta:
Kukkulan huipulla siintyy horisontti kaukaisuudessa:
Supikoira, ilves vai joku muu? Jäljet eivät paljastaneet oikein muuta kuin että kulkija oli ollut varsin iso. Kynnenjäljet olivat jäätyneet lumen pinnalle.
Teltta, joka palveli yhden yön majapaikkana:
Nuotio, joka saatiin pystytettyä ennen hämärän tuloa.
Eväät, joista yritettiin saada inhimillisen lämpöiset nuotion avulla (toki eväinä oli myös vaahtokarkkeja, makkaraa ja kuumia kuppeja, minttukaakaota unohtamatta):
Aamulla nuotiopaikka oli vielä hieman lämmin:
Viimeinen kuva ympäröivään jylhään luontoon:
Päällimmäisenä tuntemuksena yöstä ei ollut se, että olisi ollut kylmä. Vaatteita oli mukana jopa liikaa, eikä vaatteiden kastumisestakaan muodostunut ongelmaa. Edellisenä päivänä ostetut talvikengät pitivät veden loitolla ja varpaat lämpiminä. Toki yö ei vastannut ehkä lämpöisen sängyn tarjoamaa pehmeätä elämystä. Silti yö jää varmaan mieleen yhtenä varsin eksoottisena kokemuksena tänä talvena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti