Tulen henki

Tammikuun alun valospektaakkeli sisälsi myös tulitaiteilua. Ilma on kirkas ja kuulas. Pakkanen puri varpaita. Silti kannatti, hienoa oli. Kuvia oli hankala ottaa, pakkanen puri myös peukaloa. Lisäksi kamera kuvitteli, että koska pimeydessä ei voi tarkentaa, kuvataan nyt kukkia ja meni johonkin kukka-moodiin.

Täysikuu:


Lentävät renkaat:


Tangot:


Mahtavat liekit:


Lähekkäin:

Hyppynaru:





Jonglöörausta:





Kelpasi katsella. Yksi taiteilijoista syttyi tulen kesken hyppynaruepisodin - onneksi myös sammutus saatiin tehtyä pikaisesti ja esitys jatkui. Ensi vuonna pitää varmaan olla myös loppiaisen aikaan hereillä, josko taas jotain valoteemaista ilmestyy kaduille ja toreille.

Puisto täynnä lyhtyjä

Paljon olisi kuvia, niin vähän aikaa. Kuvissa on jääty vähän jälkeen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tammikuun alussa Töölönlahden ranta täyttyi lyhdyistä. On hienoa, kun pimeys muuttuu eläväiseksi. Vaikkei aurinko houkutellutkaan ulos, löytyi syy tutustua niin tuttuun ja silti niin vieraaseen ympäristöön.














Nyt päivät ovatkin jo pidemmät. Aurinko tervehtii aamuisin täyttäen huoneet valolla - ainkin jos pystyy nukkumaan sopivan pitkään. Aika jolloin herää ihmettelemään - oliko jossain vaiheessa päivät kokonaan täynnä pimeää?

Luistelua olympiastadionilla 50-luvun hengessä

Viime hetken vinkki: Vielä hetken voi lähteä luistelemaan 50-luvun hengessä olympiastadionille ja uhmaamaan paukkupakkasta. Punaiset posket on taattu.

Kiinalainen uusivuosi

Kiinalainen uusivuosi vaihtuu tänään. Lasipalatsin aukiolla ja Töölönlahdella on siihen liittyvää ohjelmaa. Päätimme, että tammikuun viikonloppua voi hyvin piristää vaalivalvojaisten lisäksi kiinalaisen uuden vuoden juhlinnalla. Kiinalaista ruokaa voi olla ajoittain haastava tehdä kotioloissa, joten eilen päädyimme tekemään sen sijaan vietnamilaisia kevätrullia (hieman askartelua, helppoa ja hyvää) ja tänään olemme menossa syömään dim sumia hietalahdenrantaan sunnuntaibrunssille. Sen jälkeen voi vaikka pyöriä Lasipalatsin aukiolla hetken jos toisenkin.


Eiliseen vietnamilaisrullien tekoon tarvittiin riisipaperia ja riisinuudeleita. Lisäksi sisältö on vähän kuin sushissa: itse voi poimia ainekset. Näissä rullissa on mm. katkarapua, porkkanaa, vesikrassia, korianteria (ehdoton), minttua, tofua, sieniä ja sinimailasen ituja (suosittelen). Kastikkeina oli makeata chilikastiketta, soijaa ja kalakastiketta. Rullien tekoonkin pääsi jyvälle muutaman rullan jälkeen (ensi yritykset eivät näy kuvassa). Hyvää oli!

Erilaista lumilautailua

Lunta tuli viime yönä tänne eteläänkin. Nyt voikin yrittää bongailla, josko paikalliset linnut ovat yhtä fiksuja kuin Venäjällä:

Vain pienen pieni nipistys

Elämässä on hetkiä, jolloin tarvitsee pientä nipistystä. "Olenko hereillä? Onko tämä unta?" Jokin asia, joka pitkän yrityksen jälkeen onnistuu tai tavoite, jonka lopulta saavuttaa. Joskus jotain, joka loksahti paikoilleen niin helposti, ettei siinä tuntunut olevan yhtään vaivaa. Silti kaikki on kohdallaan, paikoillaan ja juuri niin kuin pitääkin.

Ehkä se hetki on tänään. Ehkä sen ei tarvitse tarkoittaa, että jotain suuren suurta on pitänyt saavuttaa. Ehkä se on vain sitä, että on onnellinen tässä ja nyt. Eikä elämän tarvitse olla täydellistä sitä varten. Silti voi olla onnellinen.

Viime vuonna en odottanut mitään ja sain paljon. Tästä vuodesta en tiedä. Katselen tulevia kuukausia avoimin mielin ja en tiedä, mitä se tuo tullessaan tai edes mitä odottaisin siltä. Ehkä tavoittelen onnellisuutta tai elämän tasapainoa. Ehkä hyppään taas kohti tuntematonta jollain osa-alueella, tai sitten pyörin vanhassa, tutussa ja turvallisessa. Aika näyttää.

Niin monta ehkää, joiden tulevia polkuja ei vain voi tietää. Silti kaikki tuntemattomuus itsessään voi tuoda turvan ja tietyn peruselementin minun elämääni: kaikki on mahdollista. Tunnen, että olen vapaa valintojeni kanssa. Vapaa kulkemaan miten haluan tai vapaa päättämään, mitä itse haluan elämältäni.

Aivan vapaa en toki ole. On tiettyjä ihmisiä tai asioita, joista haluan pitää kiinni. Sekin on omalla tavallaan valinta. Valinta, joihin sitoutuminen tuntuu luonnolliselta. On joukko valintoja, jotka eivät ole ristiriidassa sen kanssa, mihin oikeasti suunnilleen haluaisin suunnata. Valintoja, joita en kadu, vaikka joutuisin tekemään kompromisseja.

Tavoitteita tälle vuodelle haluaisin asettaa ja voin yrittää valita noudattavani näitä tavoitteita: Haluan haaveilla ja nauttia täysillä. Tarkoitan tässä pieniä, arkipäivän haaveita ja niiden herättelyä. Ideointia, mitä kaikkea kivaa voisi tehdä tai mitä kaikkea voisikaan kokeilla. Inspiraation etsimistä tai yritystä nähdä asioita uudella tavalla. Kuulostella pieniä, hautautuneita unelmia ja miettiä, löytyisikö niistä jotain toteutuskelpoista. Kaikkea ei toki toteuttaa tarvitse - siitähän haaveilusta on kyse.

Täysillä nauttimisen linkittäisin myös näihin haaveisiin tai haaveiden toteuttamiseen. Jos jotain innostuisinkin toteuttamaan, haluaisin, että oikealla hetkellä muistan nipistää itseäni ja huomata, kuinka paljon hyvää elämä on taas tuonut matkassaan. Nipistää niin kovaa, että tajuan eläväni ja nauttivani juuri kyseisestä hetkestä. Haluan hymyillä myös aamun säteille, jotka aloittavat uuden päivän tai viimeisille minuuteille, jotka sinnittelee hereillä juuri ennen nukkumaanmenoa.